Olen nuoresta asti ollut politiikan aktiivinen sivustaseuraaja. Tiedotusvälineiden kautta on riittänyt seurattavaa monella tasolla; maailmalla, kotimaassa ja paikallisesti. Muistan lapsuudesta ajan, kun presidentti oli sama kuin Kekkonen. Myös omaan elämääni politiikan suuret hetket ovat jättäneet muistijälkensä. Ollessani varusmiehenä reservinupseerikoulussa meiltä peruttiin lomat, kun Neuvostoliitto hajosi ja Puolustusvoimissa nostettiin valmiutta. Nuorena perheenisänä yritin 90-luvun alkuvuosina punnita huolellisesti mitä vaikutuksia Euroopan yhteisön jäsenyydellä olisi Suomelle. Vuoden 1994 kansanäänestyksessä kuuluin siihen 43 % vähemmistöön, joka äänesti liittymissopimusta vastaan. Kansa oli puhunut, pulinat pois!
Sananvapaus, yleinen äänioikeus ja vapaat vaalit ovat asioita, joita kannattaa Suomessa vaalia. Vapaat vaalit tarkoittavat muun muassa sitä, että jokaisella vaalikelpoisella kansalaisella on mahdollisuus asettua ehdolle vaaleissa. Tämä mahdollisuus on toteutumassa omalla kohdallani vuoden 2021 kuntavaaleissa.
Halukkuuttani kuntavaaliehdokkaaksi on kysytty aikaisemmissakin kuntavaaleissa. En ole aikaisemmin halunnut lähteä ehdokkaaksi. Aikaisemmin päätöstä ei ole tarvinnut pahemmin miettiä. Lapsiperheen arki, omat harrastukset ja muut kuin kunnalliseen toimintaan liittyvät luottamustehtävät ovat täyttäneet kalenterin niin, että aikaa muuhun ei ole jäänyt. Nyt tilanne on muuttunut. Lapsista viisi on jo aikuisia ja kotona asuvatkin niin isoja, että osaavat hoitaa arkiaskareet ilman suurempaa huolenpitoa. Jättäydyin pois seurakunnallisista luottamustoimista kolmen vaalikauden palveluksen jälkeen vuoden 2018 vaaleissa. Nyt tuntui siltä, että voisin asettua ehdolle.
Poliittiset puolueet tekevät tärkeää työtä kansanvallan toteuttamiseksi. Silti olen aina suhtautunut jollain tavalla varautuneesti puoluepolitiikkaan, enkä ole harkinnutkaan puolueisiin liittymistä. Mietin mistä tämä negatiivinen asenteeni johtuu. Politiikan sivustaseuraajana minulle on muodostunut kuva puolueiden välisestä valtataistelusta, jossa keinoja ei kaihdeta. Kaikki hyvät asiat omitaan oman puolueen saavutuksiksi, kun taas epäkohdat johtuvat muiden puolueiden virheistä. Vastapuolta leimataan ja omia puolustetaan välillä kovallakin tavalla ja jopa henkilökohtaisuuksiin mennen. Hyvätkin avaukset täytyy ampua alas, jos ne tulevat vastapuolen taholta.
Nyt olen siis lupautunut Lappeenrannassa kuntavaaliehdokkaaksi Keskustan listalle sitoutumattomana ehdokkaana. Haluan muodostaa itsenäisesti tilannekuvan Lappeenrannan kaupungin nykyisistä ja niistä haasteista, joista tulevaisuudessa päätetään. Huomaan olevani useimmista asioista samaa mieltä kuin Keskustan nykyiset paikalliset päättäjät, mutta joissakin asioissa toisen puolueen päättäjän kanta vastaakin paremmin omaa kantaani. En ole poliitikko ja haluaisin ajatella, että voin ehdokkaana vapaasti ilmaista mielipiteeni eri asioissa valitsematta samalla puolta poliittisella taistelukentällä. Nähtäväksi jää, onko tämä paikallispolitiikassa mahdollista. Jos on, niin voin jopa harkita puolueeseen liittymistä.
Vaalit olivat minulle syy sukeltaa sosiaaliseen mediaan. Valitsin Facebook- ja Twitter-profiileihini taustakuvaksi kauniin ja vahvan Vainikkalassa sijaitsevan kivisillan. Tuo silta on minulle symbolinen ohjenuora politiikan saralla. Haluaisin toimia sillanrakentajana eri puolueiden kantojen välillä. Haluaisin myös pitää vahvasti kiinni niistä periaatteista ja arvoista, joihin uskon, kuitenkin arvostaen ja kuunnellen eri tavalla ajattelevia ja uskovia.